Työkalusukat ja piponen

Minä ja kirjoneule ei kuuluta samaan lauseeseen (paitsi tässä). Masokistina en kuitenkaan malta olla kokeilematta rajojani. Löysin ohjeen Tools-sukille, joissa on kuvioina vasaroita ja jakoavaimia, ei tarvinnut kysyä kelpaisivatko kuviot pikku-ukoille. Minä suhtauduin epäillen kirjoneuleeni joustavuuteen, joten katsoin paremmaksi siirtää kuvion jalkaterää sen sijaan, että olisin mennyt ohjeen mukaan ja tehnyt työkalut varteen. Ja kun kerran soveltamaan aloin, niin tein sukat vielä kärjestä alkaen lyhennentyillä kerroksilla. Kantapää on tiimalasimallia, eli samaa sorttia kuin kärkikin.

 

Ihan putkeen ei homma tietenkään mennyt, näiden oli tarkoitus olla kuopuksen sukat, mutta vaikka lyhensin työkalujen varsia, oli kuvio niin pitkä, ettei se olisi mahtunut kuopuksen sukkien lyhyeen terään. Keskimmäisen naskin jalkoihin näistä tuli sopivat. Täytyy odottaa uutta masokismikohtausta kuopuksen sukkia varten.

Novitan Woolista minä nämä neuloin, 43g yhteensä kolosen puikoilla.

 

Jotkut kuuluvat käyttävän kirjoneulekohdissa isompia puikkoja kuin muualla neuleessa, jotkut kiepauttavat toisen värin toisella kädellä, amerikkalaiseen tapaan siis. On niitä konsteja muitakin. Minä nyperrän hitaasti, perinteisin menetelmin ja venyttelen pitkiä langankiertoja löysemmälle. Töisevää.

 

Paljon vähemmällä selvisin toisen vihreän projektin neulomisesta. Tässä ongemana olikin lanka. Poikien pph huokaili joskus, miten kovasti tykkäsi kuopuksen syyshaalareiden väristä. Päätin sitten tehdä sen värisen pipon joululahjaksi. Joo, väriä löytyi useammastakin lankamerkistä, mutta minun otsanahkani ei ainakaan kestä karheita lankoja, joten oli löydettävä paitsi oikea sävy niin myös pehmeys. Nettikaupasta tilasin yhdet langat, mutta kotona totesin näyttöni taas hämänneen, ei se sävy ollutkaan luonnossa oikea. Kivijalkakauppa pelasti lopulta, tulipa käytyä ensimmäisen kerran Oulun Lankamaailma Nordiassa. Rowan Baby merino silk DK, kaksi kerää sävyä emerald ja pipoa puikoille. Malli on hiukan lörppänä, semmoinen pitkähkö. Kolmosen puikot ja toisen kerän aloitin kavennuksia varten, 53g. Mukavaa lankaa, silkki tuo hiukan kiiltoa ja ehkä hidastaa langan venähtämistäkin.

 

Talvi ja pimeys täällä pohjoisessa. Parempia kuvia taas keväämmällä ;)



 

Vihdoinkin valmis!

Neljä vuotta sitten, vähän ylikin, aloin neulomaan puoliskolleni paitaa. Tarkoitus oli tehdä palmikkopaita Nallesta, mutta suunnitelmat muuttuivat, aika kului ja, nooh, lopputulos olikin ihan erilainen.

 

Palmikot eivät sitten huvittaneetkaan, en edes enää muista miksi. Neuloin sileää. Puolisko huolestui Nallen karheudesta ja minä pähkäilin, miten saisin pehmeämpää lankaa ujutettua kriittisille kohdille, siis sellaisille, joita T-paita aluspaitana ei suojaisi. Vartalo-osa oli jo kainaloissa, kun löysin hihoihin uuden langan, ONline Linie Supercoolin, pehmeän merinolangan. Neuloin sitten ne hihatkin kainaloihin ja aloitin uhkarohkean yrityksen tehdä yläosa raglanina ja intarsialla, edelleen ilman ohjetta. Eteen tarvittiin halkio ja vetskari. Kauluksen neuloin kaksinkertaiseksi, että saan vetoketjun pään siistimmin piiloon.

 

Loppuun saakka jänskätti. Tuleeko hartioista sopivat, onko kaula-aukko oikean kokoinen, miten vetskarin saa ommeltua siististi... Vielä kastelun jälkeen oli pelko peffassa, merinolanka lörpsähti ja valmiiksi aavistuksen pitkät hihat kasvoivat 10cm (ja niin kuin minä kirosin puoliskon pitkiä käsiä niitä neuloessani!). Aikani oiottuani hihat asettuivat, edelleen himpun pitkiksi, mutta kuitenkin käyttökelpoisiksi. Jee, vihdoinkin valmis!

 

 

680g lankaa, josta arviolta 280g Supercoolia. Kolmosen puikot ja paljon päreitä.

 

 

Tyttöneule!

Lähipiiriini syntyi tuiki harvinainen ilmiö, tyttövauva! Siitä ihmeestä piti kolmen pojan äidin ottaa ilo irti.

Omien poikien päät ovat jo liian isoja vastasyntyneen pipoa mallaamaan, joten mallina toimii Nalle Puh. Pipo on Norwegian Sweet Baby Cap, selkeä ja hyvänmallinen peruspipo, johon sitten näpersin kukkasen lisukkeeksi. Lankana Filatura Di Crosan Zara, sama kuin aiemmassa kuopuksella tehdyssä pöllöpipossa. Pieneen pipoon ei lankaakaan mennyt mahdottomasti, alle kerä, eli 43g. Kuvasta on rajautunut pois virkatut solmimisnauhat.