perjantai 5. huhtikuuta 2013

Pörri, istu puussa, on Pörrillä hampaita suussa...

Pörri näki koiran.
 

Laiska bloggaaja yrittää harhauttaa kissalla.
 Käsitöitä kyllä valmistuu, mutta niistä ei saa aikaiseksi kirjoitettua. Muistankohan edes kaikkia, jotka olen saanut Norsun jälkeen valmiiksi?
 
No ainakin tämä kuopuksen paita. BC Garnin Semillaa. Vaikka lanka oli nättiä väriltään ja pehmeää tunnultaan, ei se silti ollut mun lankaa. En osaa selittää, joku siinä vaan oli. Mallin nimi on Ziggy, löytyy maksullisena Ravelrystä. Poika valitti ensin, että paita kutittaa, vaikka minusta lanka oli pehmeää. Kutinan syy ei sitten ollutkaan uusi huppari, vaan parvorokko...

 
Sitten osui uusi pipo-ohje silmiin (Raveryssä), kettu! Semmoinen piti heti saada. Itse ei näillä vuosilla enää kehtaa tuommoista pitää, niin tein sitten Riiviölle.
 



Ja hoitopaikan veljeksille. Tässä ollaan vuorostaan kuumeessa (susi) ja kettu kettuuntuneena sudelle. Oli töisevää saada ukot samaan kuvaan.

 
Ja sitten siskollekin. Nyt taitaa olla kiintiö täynnä. Tälle keväälle ainakin.
 
 
Kummini täyttää pyöreitä, mutta asuu sen verran kaukana, naapurimaassa, ettei juhliin tule lähdettyä. Neuloin iteljoonin kyytiin huivin, mallin nimi on Chandra (joo, ohje Ravelrystä) ja lanka on taitavan värjärin käsialaa, Louhittaren luolan Väinämöistä, värisävynä muste. Kävi kyllä mielessä ängetä itsekin sinne postikuoreen, mulla on ikävä Tukholmaan.

 
Ravelryssä on keskustelupalstoja ja yhdellä niistä on tapana lähettää satunnaisesti iloisia yllätyksiä toisille. Minä pääsin osalliseksi erääseen yllätykseen. Postissa putkahti leppäkerttukangasta, leppäkerttunapit ja pyyntö ommella niistä erään toisen palstalaisen pienelle neidille liivihame. Plarasin koko Ottobre-pinon kaavaa valitessani, sillä saan sen verran harvoin tilaisuutta ommella mekkoja, että hommasta piti ottaa kaikki ilo irti!
 
 
Vinokaitaleet näpersin omin pikku kätösin, tai siis sillä hienolla laitteella, jolla nauha syntyy näppärästi, jos vaan osaa leikata täysvinoja suikaleita.

 
Tässä pilkottaa leppäkerttunappi. Nupparilla kiinnitettynä, mekko oli vielä kesken.
 
 
 
Itselle tein kukkafarkusta hameen samalla kaavalla, jota olen käyttänyt jo kohta kymmeneen erilaiseen kankaaseen.

 
Ja esikoisen paitaan kokeilin erilaista tapaa tehdä kuvioita. Tätä pitää kokeilla vielä lisää.

 
Perheeseen on myös liittynyt uusi jäsen, Tiitu, jänisten kauhu.



 
Tämmöinenkin pipo tuli tehtyä. Oli vaikea arvioida onko tämä ruma vai nätti, sillä en ole itse yhtään violetin ystävä. Kelpasi saajalleen ja on sitä käyttänytkin, eli kaipa tämä miellyttää violetteja ihmisiä. Lanka oli tosi pehmeää ja mukavaa neulottavaa, Villavyyhdistä tilattua Ricon Soft Merinoa.

 
Pussukan ompelin arpavoitoksi, pääsi matkustamaan Saksaan. Pääsisinpä minäkin. Taitaa joku kaukokaipuu vaivata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti