Paluu

Luikin takaisin Vuodatukseen blogeineni, sinnikkyys ei riittäny opetella Bloggerin hienosäätämistä kantapään kautta... Siispä löydyn tekeleineni taas täältä.

Kierrätyshousut

Maanantain extremelaji oli mehumaijailu puuhellalla kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Sujui yllättävän hyvin ja mehustakin tuli hyvää. Bonuksena väljentyi pakastinkin, kun kaivoin sieltä mansikoita mustikoiden ja punaisten viinimarjojen kaveriksi. Onneksi yöt ovat olleet jo viileämpiä, niin ettei koko talo hehkunut vaikka hellassa oli tulet liki 5 tuntia...

Tänään aamulla puolestaan surautin kierrätyshousut valmiiksi. Koko 92 ja kaava sama kuin aiemmissa pikkumiehen farkuissa. Materiaaleina Marimekko-verhoa ja kierrätyskeskuksesta kotoisin ollutta miesten kauluspaitaa. Merkit ovat paidasta, jota myös jäi niin paljon, että jotain siitä tulee vielä syntymään. Verhokangas oli paljon paksumpaa kuin peitakangas, joten fiksusti sitten laitoin polviin sitä ohuempaa...

Farkut

Tokaluokkalainen halusi kouluhousuiksi muutakin kuin verkkareita ja collegehousuja. Kaapista löytyi pölhönväristä farkkua ihan kaupasta ostettuna kankaana ja koska Ottobresta (4/09) valikoimani malli oli niin monesta palasta tehty, niin en alkanut vanhoja farkkuja tilkkuamaan vaan otin suosiolla sen kankaan. Tikkaukset tein valkoisella, koska tiesin jo valmiiksi, että värjättäväksi ne housut menisivät kuitenkin. Hetken kyllä suunnittelin kloriittisutimista, mutta eihän se perusväri siitä olisi kummentunut. Mukava malli, ei ainakaan tylsä ja tikkaamista riitti! Piiitkästä pitkästä aikaa tein vetskarisepaluksen eikähän se vaikeaa ollutkaan. Koko on 140D ja istuu mainiosti. Pitää kuulemma tehdä toisetkin...

Ennen värjäystä (sininen väri oli luonnossa paljon vaaleampi ja lällympi):

Kuvan laitaan ehti jo pienet varpaat... (Kuvat näyttävät aina vain epätarkemmilta. Sinisten farkkujen kuva on otettu kyllä hieman hämärässä, mutta on nämä toisetkin utuisia. Joskus olen epäillyt, että patterien loppumista edeltävät kuvat ovat huonompia. Jospa ne uudet patterit sitten auttaisivat, on ne ainakin halvempia kuin uusi kamera.)
Taskuissa ja takakaarrokkeessa on hiuslaskoksia ja etulahkeessa menee tuollainen leikkaussauma. Takataskuissa on läpät ja metallinapit. Sepalusvetskari on vanhoista farkuistani purettu.

Monenmoista

Ostin esikoiselle joskus aikaa sitten alesta ruutupaidan, joka jäi käyttämättä räikeän värinsä takia. Nyt täräytin paidan koneeseen mustan värin kanssa ja aplikoin loppusilaukseksi selkään Ottobren sivuilta napatun koiran. Kiiluviksi silmiksi silitin strassit, jotka eivät kuvassa vielä ole paikallaan. Paita nousi heti paljon suurempaan suosioon :)

  Innostuin siksakmyssyajatuksesta ja semmoisen sitten teinkin. Lanka on Puro Batikia, joka ei tuntunut ollenkaan muoviselta vaikka on täyttä tekokuitua. Novitamaisesti tosin näyttää poistuvan valikoimista juuri kun asiasta innostuu... Värikin on mieleinen. Tein Ullan pienimmän koon mukaan, mutta isohan siitä tuli, vauvan sijaan sopiva pikkumiehelle. Olihan se lankakin kyllä paksumpaa kuin ohjeessa. Onneksi nuoriherra tykästyi myssyynsä.

Esikoiselle lupasin vedenpitävät ulkoiluhousut jo keväällä. Tilasin kankaat (verkkovuori ja vedenpitävä, mutta hengittävä ja joustava ulkoilukangas) ja saumateipin Kangastukusta jo silloin, mutta kaavaa etsiessä ehtivät jo kurakelitkin loppua. Nyt törmäsin sopivaan kaavaan Suuren Käsityölehden numerossa 5/08 ja pistin toimeksi, että edes syksykeleille saa housut. Vetskarit nappasin kiertoon verkkareiden lahkeista. Ne olivat käyttämättömät, koska purin ne irti lahkeita lyhentäessäni. Homma sujui muuten mallikkaasti, mutta ompelujärjestyksessä olisi ollut syytä miettiä teippien silittämistä vähän enemmän. Haarasauman kanssa piti taistella ja teipitin sen pätkissä, mutta eiköhän nämä silti pidä kalsarit kuivina märälläkin keinulaudalla. Yksityiskohtia ei tullut liiaksi, koska halusin mahdollisimman vähän teipattavia saumoja. Lahkeissa on heijastinnauhaa (niidenkin saumat teippasin) ja vyötäröllä nyörikuminauha kiristimineen. En ollut ennen tehnyt tuollaisia taskuja, mutta ne olivatkin yllättävän helpot. Edullisemmaksi nämä tulivat kuin kauppojen vastaavat, eikä työkään ollut iso. Bonuksena vielä se, että housuista tuli kerrasta sopivat D-mitoitetut, eikä tarvinnut muovata "kaupantädin tekemiä".

Samassa värjäyksessä sen ruutupaidan kanssa oli tämäkin, miesten kauluspaidasta pienennetty paita esikoiselle. Säästin kauluksen (joka olikin yllättävän pieni aikuisten paidan kaulukseksi) ja nappilistan. Leikkasin sivusaumat auki, irrotin hihat ja suikaloin ylimääriset pois. Alkuperäinen olkasaumakin siis säilyi. Väri oli tylsä batiikkiharmaa, joka vaihtui sitten mustaksi. Yritimme poikasen kanssa solmuvärjätä hihoihin raidat, mutta väri oli vallannut narunaluset, eikä kuvio erottunut kunnolla. Peitettiin sitten tuhruiset raidat painetulla piikkilangalla. Nyt on pojalla rokkipaita, vähän liiankin rokki 8-vuotiaalle minusta, mutta poika oli tohkeissaan.

Myrsky

Veera-myrsky kulki kylän läpi kapealla rintamalla.

Vierestä vietiin.

Zetori säästyi autotallityömaan kupeessa.

Täsmämitoituksella latva kauhaan.

Sähköt olivat poikki 18.15-11.30.

Anoppilan vanha talli.

Naapurin vanha talli.

Ja loput siitä tallista useita metrejä kauempana...

Näitä riittää.

Puhelinlangat laulavat melko kireällä äänellä.