Aloin tekemään pipoa itselle, vaikka oikeastaan tiesin, ettei lanka riitä kuitenkaan. Tein muka vihreällä raitoja, että riittäisi paremmin. No ei kai ne tuollaiset raidat mitään auta. Mahtuihan se pipo päähän, mutta paremmin omaani pienempään. Lähti lahjaksi, ei oikein ollut poikalasten pipo :)
En saanut edes ommelluksi kukkaa kiinni, kuvassa se on paikoillaan nuppineuloilla. Lanka oli samaa kuin aiemmassa vihreässä pipossa.
Hamekintut tarvitsee lämmikkeeksi säärystimet. Ihan arkisesta 7 Veljeksestä nämä neuloin ja yritin käyttää koko kerän, mutta kun en tällä kertaa neulonut näitä yhtä aikaa, niin jäihän sitä lankaa vähän. Säärystimien neulominen on muuten ehkä tylsintä maailmassa. En muutenkaan tykkää tehdä kahta samanlaista, olipa kyseessä mikä tahansa (hiha, lapanen, sukka...), mutta tässä se jotenkin vaan korostuu entisestään. Ikuisuus vartta neuloen, eikä koskaan pääse peukaloon/ kantapäähän. Siihen sitten päälle vielä mustan langan kuvaaminen Suomen joulukuussa, jep.
Neulojalle tahtoo kertyä lankaa. Paljon. Joskus iskee ahdistus ja tarve pienentää varastoja. Aloitin muhkeimmista keristä, nehän sitä tilavuutta eniten vievät. Metrejä langassa (Sirdar Click Chunky with Wool) oli naftisti (9 kerää), mutta kuitenkin sen verran, että takkia tavoittelin. Malliksi valitsin Mari Muinosen Titityylle suunnitteleman Helmin. Takki oli kuvissa aika hulppean oloinen mitoitukseltaan, joten liian vähällä langalla varustettuna oli helppo päätyä kokeilemaan yhtä kokoa liian pientä takkia. Hihat tein ohjetta lyhemmiksi ja helmakin on lyhyempi ja kapeampi, ihan vaan koska lankaa ei ollut enempää. Odotukset eivät neuloessa olleet korkealla. Olin aika varma, että takki päätyy lahjoitettavaksi jollekin. En edes kokeillut päälle kertaakaan, vaikka ylhäältä alas neuloessa se olisi ollut helppoa. Valmiin takin huitaisin päälleni vähän ajatuksella "käynpä peilin edessä irvistelemässä itselleni". Yllättäen vaate näyttikin sopivan, pessimisti ei pettynyt! Kastelu ja muotoilu, napit ja päälle! Lankaa muuten jäi metri ja siitäkin otin säikeen nappien ompeluun.
Keskimmäisessä kuvassa pilkottaa toinen pessimistivaate (ja optimistikissa). Ompelin uusimman SK:n kaavalla (farkkuhame kolmesta eri väristä) hameen yhtä vähäisin odotuksin kuin neuloin Helminkin. Kankaana on kauan kaapissa muhinut kukonaskelkuvioinen sininen mikälie. Vuori oli laitettava, muuten hame tarraa sukkahousuihin ja hilautuu huomaamatta epäedullisiin korkeuksiin. Pimeässä (keskellä päivää) otetuissa kuvissa pysytään.
Aikajärjestys ei toteudu, mutta tähän väliin joulukuuseen virkkaamani lumihiutale. Jotain vanhaa virkkauslankaa ja ohjekin oli, mutta sävelsin sen vierestä ( =tein alussa virheen, mutta en korjannut vaan virkkasin omiani siitä eteenpäin). Tärkkäsin hiutaleen sokerivedellä. Sormet meni tahmeiksi, mutta hiutale ei tönkistynyt paljoakaan.
Neulojapiireissä on tehty muutama torkkupeitto tilkuista yhteistyöllä. Osallistuin taas yhteen parilla tilkulla, joihin sain käsinvärjätyn langan lahjoituksena, toinen tilkku onkin lahjoittajan puolesta neulottu. Yksinkertaisemmassa on vain satunnaisia oikeita ja nurjia kerroksia ja valkoisia ja punasävyisiä raitoja. Toiseen tein Hertta-piposta lainattuja sydämiä. Punainen lanka on molemmissa samaa...
Sitten vielä pipo puoliskolle. Lankana Debbie Blissin Casmerino DK, joka on kyllä todella pehmeää ja kutittamatonta (54g ja puikot 3,5mm). Monet sanovat sen nyppyyntyvän herkästi, mutta se on näin pehmeälle langalle hyvin ymmärrettävä ominaisuus. Eikä se haittaa muutenkaan, minä neulon pipoja kaikkein mieluiten ja jos tämä menee rumaksi niin saanpahan sitten neuloa uuden! Mihin maailma menisikään, jos pipot tehtäisiin ikuisista langoista, nih! Mallin nimi on Collision (löytyy Ravelrystä, niinkuin muutkin tässä mainitut mallit). Muokkailin tätäkin vähän, alkuperäisessä on palmikkokuviot edessä ja takana, minä tein vain eteen. Lanka oli ohjeessa paljon ohuempaa, vaihdoin lämmittävämpään.
Kuvissa poseeraa esikoinen, joka tykkäsi korvat peittävästä pituudesta. Puolisko itse suosii päälakipipoja ja asetteli tämänkin päähänsä niin, että päälaelle jäi tötsä tyhjää pipoa. Huokaus.