Pörri, istu puussa, on Pörrillä hampaita suussa...

Pörri näki koiran.

 

Laiska bloggaaja yrittää harhauttaa kissalla.

 Käsitöitä kyllä valmistuu, mutta niistä ei saa aikaiseksi kirjoitettua. Muistankohan edes kaikkia, jotka olen saanut Norsun jälkeen valmiiksi?

 

No ainakin tämä kuopuksen paita. BC Garnin Semillaa. Vaikka lanka oli nättiä väriltään ja pehmeää tunnultaan, ei se silti ollut mun lankaa. En osaa selittää, joku siinä vaan oli. Mallin nimi on Ziggy, löytyy maksullisena Ravelrystä. Poika valitti ensin, että paita kutittaa, vaikka minusta lanka oli pehmeää. Kutinan syy ei sitten ollutkaan uusi huppari, vaan parvorokko...

 

Sitten osui uusi pipo-ohje silmiin (Raveryssä), kettu! Semmoinen piti heti saada. Itse ei näillä vuosilla enää kehtaa tuommoista pitää, niin tein sitten Riiviölle.

 





Ja hoitopaikan veljeksille. Tässä ollaan vuorostaan kuumeessa (susi) ja kettu kettuuntuneena sudelle. Oli töisevää saada ukot samaan kuvaan.

 

Ja sitten siskollekin. Nyt taitaa olla kiintiö täynnä. Tälle keväälle ainakin.

 

 

Kummini täyttää pyöreitä, mutta asuu sen verran kaukana, naapurimaassa, ettei juhliin tule lähdettyä. Neuloin iteljoonin kyytiin huivin, mallin nimi on Chandra (joo, ohje Ravelrystä) ja lanka on taitavan värjärin käsialaa, Louhittaren luolan Väinämöistä, värisävynä muste. Kävi kyllä mielessä ängetä itsekin sinne postikuoreen, mulla on ikävä Tukholmaan.

 

Ravelryssä on keskustelupalstoja ja yhdellä niistä on tapana lähettää satunnaisesti iloisia yllätyksiä toisille. Minä pääsin osalliseksi erääseen yllätykseen. Postissa putkahti leppäkerttukangasta, leppäkerttunapit ja pyyntö ommella niistä erään toisen palstalaisen pienelle neidille liivihame. Plarasin koko Ottobre-pinon kaavaa valitessani, sillä saan sen verran harvoin tilaisuutta ommella mekkoja, että hommasta piti ottaa kaikki ilo irti!

 

 

Vinokaitaleet näpersin omin pikku kätösin, tai siis sillä hienolla laitteella, jolla nauha syntyy näppärästi, jos vaan osaa leikata täysvinoja suikaleita.

 

Tässä pilkottaa leppäkerttunappi. Nupparilla kiinnitettynä, mekko oli vielä kesken.

 

 

 

Itselle tein kukkafarkusta hameen samalla kaavalla, jota olen käyttänyt jo kohta kymmeneen erilaiseen kankaaseen.

 

Ja esikoisen paitaan kokeilin erilaista tapaa tehdä kuvioita. Tätä pitää kokeilla vielä lisää.

 

Perheeseen on myös liittynyt uusi jäsen, Tiitu, jänisten kauhu.



 

Tämmöinenkin pipo tuli tehtyä. Oli vaikea arvioida onko tämä ruma vai nätti, sillä en ole itse yhtään violetin ystävä. Kelpasi saajalleen ja on sitä käyttänytkin, eli kaipa tämä miellyttää violetteja ihmisiä. Lanka oli tosi pehmeää ja mukavaa neulottavaa, Villavyyhdistä tilattua Ricon Soft Merinoa.

 

Pussukan ompelin arpavoitoksi, pääsi matkustamaan Saksaan. Pääsisinpä minäkin. Taitaa joku kaukokaipuu vaivata.

Ronsu

Esikoisella on Ronsu. Pieni pehmonorsu, jonka ompelin nyppyyntymättömästä fleecestä silloin kun poika oli kuukauden tai kahden ikäinen. Se fleece nyppyyntyi, kyllä. Nykyisin Ronsussa ei kyllä ole enää edes niitä nyppyjä. Ei ole monta päivää, kun Ronsu tyhjennettiin sisuskaluistaan ja sisäpuolelle silitettiin tukikangasta estämään puhkikuluminen. Uudet täytteet sisään ja taas pärjätään hetki.

Neulottua norsua olin monesti Ravelrystä katsonut, mutta saumojen ompelemisen pelossa en saanut aloitettua. No, lopulta otin härkää sarvista/ norsua kärsästä ja aloitin. Yllätyin.

 

Ei yhtäkään saumaa! Työ aloitettiin päästä, sitten poimittiin vartalon silmukat ja osa kerrallaan tehtiin suoraan olemassaolevaan kiinni ja täytettä lisättiin työn edetessä. Tulikin aika jämäkkä, vähempikin täyte olisi ehkä riittänyt. Näitä voisi tehdä lisääkin. Näitä luultavasti joutuu tekemään lisääkin.

 

Ohjeen nimi on Elijah. Lankaa (no sitä Zaraa taas) meni 70g ja fyllingit sitten päälle. Kolmosen puikot, että sain pinnasta sen verran tiivistä, ettei täytteen tursua koloista.

 

Vuodenvaihteen käsitöitä

Aloin tekemään pipoa itselle, vaikka oikeastaan tiesin, ettei lanka riitä kuitenkaan. Tein muka vihreällä raitoja, että riittäisi paremmin. No ei kai ne tuollaiset raidat mitään auta. Mahtuihan se pipo päähän, mutta paremmin omaani pienempään. Lähti lahjaksi, ei oikein ollut poikalasten pipo :)

En saanut edes ommelluksi kukkaa kiinni, kuvassa se on paikoillaan nuppineuloilla. Lanka oli samaa kuin aiemmassa vihreässä pipossa.

 

Hamekintut tarvitsee lämmikkeeksi säärystimet. Ihan arkisesta 7 Veljeksestä nämä neuloin ja yritin käyttää koko kerän, mutta kun en tällä kertaa neulonut näitä yhtä aikaa, niin jäihän sitä lankaa vähän. Säärystimien neulominen on muuten ehkä tylsintä maailmassa. En muutenkaan tykkää tehdä kahta samanlaista, olipa kyseessä mikä tahansa (hiha, lapanen, sukka...), mutta tässä se jotenkin vaan korostuu entisestään. Ikuisuus vartta neuloen, eikä koskaan pääse peukaloon/ kantapäähän. Siihen sitten päälle vielä mustan langan kuvaaminen Suomen joulukuussa, jep.

Neulojalle tahtoo kertyä lankaa. Paljon. Joskus iskee ahdistus ja tarve pienentää varastoja. Aloitin muhkeimmista keristä, nehän sitä tilavuutta eniten vievät. Metrejä langassa (Sirdar Click Chunky with Wool) oli naftisti (9 kerää), mutta kuitenkin sen verran, että takkia tavoittelin. Malliksi valitsin Mari Muinosen Titityylle suunnitteleman Helmin. Takki oli kuvissa aika hulppean oloinen mitoitukseltaan, joten liian vähällä langalla varustettuna oli helppo päätyä kokeilemaan yhtä kokoa liian pientä takkia. Hihat tein ohjetta lyhemmiksi ja helmakin on lyhyempi ja kapeampi, ihan vaan koska lankaa ei ollut enempää. Odotukset eivät neuloessa olleet korkealla. Olin aika varma, että takki päätyy lahjoitettavaksi jollekin. En edes kokeillut päälle kertaakaan, vaikka ylhäältä alas neuloessa se olisi ollut helppoa. Valmiin takin huitaisin päälleni vähän ajatuksella "käynpä peilin edessä irvistelemässä itselleni". Yllättäen vaate näyttikin sopivan, pessimisti ei pettynyt! Kastelu ja muotoilu, napit ja päälle! Lankaa muuten jäi metri ja siitäkin otin säikeen nappien ompeluun.

Keskimmäisessä kuvassa pilkottaa toinen pessimistivaate (ja optimistikissa). Ompelin uusimman SK:n kaavalla (farkkuhame kolmesta eri väristä) hameen yhtä vähäisin odotuksin kuin neuloin Helminkin. Kankaana on kauan kaapissa muhinut kukonaskelkuvioinen sininen mikälie. Vuori oli laitettava, muuten hame tarraa sukkahousuihin ja hilautuu huomaamatta epäedullisiin korkeuksiin. Pimeässä (keskellä päivää) otetuissa kuvissa pysytään.

Aikajärjestys ei toteudu, mutta tähän väliin joulukuuseen virkkaamani lumihiutale. Jotain vanhaa virkkauslankaa ja ohjekin oli, mutta sävelsin sen vierestä ( =tein alussa virheen, mutta en korjannut vaan virkkasin omiani siitä eteenpäin). Tärkkäsin hiutaleen sokerivedellä. Sormet meni tahmeiksi, mutta hiutale ei tönkistynyt paljoakaan.

Neulojapiireissä on tehty muutama torkkupeitto tilkuista yhteistyöllä. Osallistuin taas yhteen parilla tilkulla, joihin sain käsinvärjätyn langan lahjoituksena, toinen tilkku onkin lahjoittajan puolesta neulottu. Yksinkertaisemmassa on vain satunnaisia oikeita ja nurjia kerroksia ja valkoisia ja punasävyisiä raitoja. Toiseen tein Hertta-piposta lainattuja sydämiä. Punainen lanka on molemmissa samaa...

Sitten vielä pipo puoliskolle. Lankana Debbie Blissin Casmerino DK, joka on kyllä todella pehmeää ja kutittamatonta (54g ja puikot 3,5mm). Monet sanovat sen nyppyyntyvän herkästi, mutta se on näin pehmeälle langalle hyvin ymmärrettävä ominaisuus. Eikä se haittaa muutenkaan, minä neulon pipoja kaikkein mieluiten ja jos tämä menee rumaksi niin saanpahan sitten neuloa uuden! Mihin maailma menisikään, jos pipot tehtäisiin ikuisista langoista, nih! Mallin nimi on Collision (löytyy Ravelrystä, niinkuin muutkin tässä mainitut mallit). Muokkailin tätäkin vähän, alkuperäisessä on palmikkokuviot edessä ja takana, minä tein vain eteen. Lanka oli ohjeessa paljon ohuempaa, vaihdoin lämmittävämpään.

Kuvissa poseeraa esikoinen, joka tykkäsi korvat peittävästä pituudesta. Puolisko itse suosii päälakipipoja ja asetteli tämänkin päähänsä niin, että päälaelle jäi tötsä tyhjää pipoa. Huokaus.

 

Työkalusukat ja piponen

Minä ja kirjoneule ei kuuluta samaan lauseeseen (paitsi tässä). Masokistina en kuitenkaan malta olla kokeilematta rajojani. Löysin ohjeen Tools-sukille, joissa on kuvioina vasaroita ja jakoavaimia, ei tarvinnut kysyä kelpaisivatko kuviot pikku-ukoille. Minä suhtauduin epäillen kirjoneuleeni joustavuuteen, joten katsoin paremmaksi siirtää kuvion jalkaterää sen sijaan, että olisin mennyt ohjeen mukaan ja tehnyt työkalut varteen. Ja kun kerran soveltamaan aloin, niin tein sukat vielä kärjestä alkaen lyhennentyillä kerroksilla. Kantapää on tiimalasimallia, eli samaa sorttia kuin kärkikin.

 

Ihan putkeen ei homma tietenkään mennyt, näiden oli tarkoitus olla kuopuksen sukat, mutta vaikka lyhensin työkalujen varsia, oli kuvio niin pitkä, ettei se olisi mahtunut kuopuksen sukkien lyhyeen terään. Keskimmäisen naskin jalkoihin näistä tuli sopivat. Täytyy odottaa uutta masokismikohtausta kuopuksen sukkia varten.

Novitan Woolista minä nämä neuloin, 43g yhteensä kolosen puikoilla.

 

Jotkut kuuluvat käyttävän kirjoneulekohdissa isompia puikkoja kuin muualla neuleessa, jotkut kiepauttavat toisen värin toisella kädellä, amerikkalaiseen tapaan siis. On niitä konsteja muitakin. Minä nyperrän hitaasti, perinteisin menetelmin ja venyttelen pitkiä langankiertoja löysemmälle. Töisevää.

 

Paljon vähemmällä selvisin toisen vihreän projektin neulomisesta. Tässä ongemana olikin lanka. Poikien pph huokaili joskus, miten kovasti tykkäsi kuopuksen syyshaalareiden väristä. Päätin sitten tehdä sen värisen pipon joululahjaksi. Joo, väriä löytyi useammastakin lankamerkistä, mutta minun otsanahkani ei ainakaan kestä karheita lankoja, joten oli löydettävä paitsi oikea sävy niin myös pehmeys. Nettikaupasta tilasin yhdet langat, mutta kotona totesin näyttöni taas hämänneen, ei se sävy ollutkaan luonnossa oikea. Kivijalkakauppa pelasti lopulta, tulipa käytyä ensimmäisen kerran Oulun Lankamaailma Nordiassa. Rowan Baby merino silk DK, kaksi kerää sävyä emerald ja pipoa puikoille. Malli on hiukan lörppänä, semmoinen pitkähkö. Kolmosen puikot ja toisen kerän aloitin kavennuksia varten, 53g. Mukavaa lankaa, silkki tuo hiukan kiiltoa ja ehkä hidastaa langan venähtämistäkin.

 

Talvi ja pimeys täällä pohjoisessa. Parempia kuvia taas keväämmällä ;)



 

Vihdoinkin valmis!

Neljä vuotta sitten, vähän ylikin, aloin neulomaan puoliskolleni paitaa. Tarkoitus oli tehdä palmikkopaita Nallesta, mutta suunnitelmat muuttuivat, aika kului ja, nooh, lopputulos olikin ihan erilainen.

 

Palmikot eivät sitten huvittaneetkaan, en edes enää muista miksi. Neuloin sileää. Puolisko huolestui Nallen karheudesta ja minä pähkäilin, miten saisin pehmeämpää lankaa ujutettua kriittisille kohdille, siis sellaisille, joita T-paita aluspaitana ei suojaisi. Vartalo-osa oli jo kainaloissa, kun löysin hihoihin uuden langan, ONline Linie Supercoolin, pehmeän merinolangan. Neuloin sitten ne hihatkin kainaloihin ja aloitin uhkarohkean yrityksen tehdä yläosa raglanina ja intarsialla, edelleen ilman ohjetta. Eteen tarvittiin halkio ja vetskari. Kauluksen neuloin kaksinkertaiseksi, että saan vetoketjun pään siistimmin piiloon.

 

Loppuun saakka jänskätti. Tuleeko hartioista sopivat, onko kaula-aukko oikean kokoinen, miten vetskarin saa ommeltua siististi... Vielä kastelun jälkeen oli pelko peffassa, merinolanka lörpsähti ja valmiiksi aavistuksen pitkät hihat kasvoivat 10cm (ja niin kuin minä kirosin puoliskon pitkiä käsiä niitä neuloessani!). Aikani oiottuani hihat asettuivat, edelleen himpun pitkiksi, mutta kuitenkin käyttökelpoisiksi. Jee, vihdoinkin valmis!

 

 

680g lankaa, josta arviolta 280g Supercoolia. Kolmosen puikot ja paljon päreitä.

 

 

Tyttöneule!

Lähipiiriini syntyi tuiki harvinainen ilmiö, tyttövauva! Siitä ihmeestä piti kolmen pojan äidin ottaa ilo irti.

Omien poikien päät ovat jo liian isoja vastasyntyneen pipoa mallaamaan, joten mallina toimii Nalle Puh. Pipo on Norwegian Sweet Baby Cap, selkeä ja hyvänmallinen peruspipo, johon sitten näpersin kukkasen lisukkeeksi. Lankana Filatura Di Crosan Zara, sama kuin aiemmassa kuopuksella tehdyssä pöllöpipossa. Pieneen pipoon ei lankaakaan mennyt mahdottomasti, alle kerä, eli 43g. Kuvasta on rajautunut pois virkatut solmimisnauhat.

Pikkuneuleita pikku-ukoille

Parit lapaset 7-veljeksestä intialaisella peukalolla.

 

Pöllöpipo pienimmäiselle. Filatura Di Crosa Zaraa kaksinkertaisena. Suosikkilankani!